joulukuuta 30, 2011

Should I go or should I stay?

En oikein tiedä, mitä viime päivinä on tapahtunut.
Liian vähän painon suhteen, olen taas lihonnut, uskoisin.
Liian paljon kaiken muun suhteen.

Kaikki nämä epäonnistumiset painon suhteen tekevät sen, että haluaisin kuolla.
Mitä lähemmäs pääsen, sitä vaikeammaksi kaikki muuttuu.
Hävettää kertoa täällä, miten olen taas pilannut kaiken. Teitä kun on jo 36.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lw2wzy0df81qa467xo1_500.jpg

Tiistaina näin ystäviä, kavereita, mitä ne ovatkin ja paras ystäväni katsoi minua koko ajan oudosti.
Kuin olisi pelännyt, että menen rikki. Aluksi katsoin häntä lähinnä vain huvittuneena, mutta jossain vaiheessa hiipi pelko siitä, että hän tietää jotain sellaista, mitä en haluaisi hänen tietävän.
Olemme olleet ystäviä pitkään, tarhasta asti. Silti en ole kertonut hänelle oikeastaan yhtään mitään. En tiedä miksi, koska kyllä hän varmasti tietää.
Onhan hänen täytynyt huomata etten ole koskaan kiinnostunut tytöistä, että yritän nykyään välttää koulussa ruokailua niin paljon kuin mahdollista. Että liikuntatunneilla piiloudun suihkutilaan vaihtamaan vaatteet ettei kukaan vahingossakaan huomaa jälkien juoksevan ihollani.


http://30.media.tumblr.com/tumblr_lhxunxcr2c1qc76hio1_500.jpg

Ja silti...
Silti minusta tuntuu etten ole muuttunut ollenkaan. Olen koko ajan sama.
Samat pelot, samat ahdistukset, samat pienet ympyrät, joista en pääse pakoon.
Päivän päätyttyä odotimme bussia, muut olivat lähteneet. Minä vaahtosin siitä, miten jotkut viettävät uutta vuotta ystäviensä kanssa ja minä en koskaan haluaisi, sillä perhejuhlia on muutenkin liian vähän.
Mä tiedän.
Mitä?
Mä tiedän kaiken.
Tiedät minkä?
Ihan ku et tietäis, älä viitti esittää mitään pelleä.

Olen hetken hiljaa.
Sitten sanon lauseen, josta en ole varma kadunko sitä vai olenko vain helpottunut siitä, koska se avasi todellisen maailmani hänelle.

"Emmä kysyny sen takia etten ois tienny mitä tiedät vaan sen takia etten usko et tiiät kaiken tästä paskasta, joten halusin et oisit tarkentanu."


Hän on hetken hiljaa.
Elämäni pirstaleisin hetki. Hän nostaa katseensa. En ole ikinä nähnyt kenelläkään sellaista ilmettä. En ikinä.
Ilme täynnä kysymyksiä.
Miksi en pysty auttamaan sua? Miksi et kertonut? Miksi sinä? Miten pitkään tätä on jatkunut? Haluatko sä kuolla? Ethän sä tapa itteäs? Miksi huomasin liian myöhään? Olenko huono ystävä?
Ilme täynnä turhautumista.
Mun on autettava sua jotenkin. Sun pitää antaa mun auttaa sua ja lopettaa toi paska. Tiedän etten voi auttaa, mutta mun on pakko.
Ilme täynnä vihaa.
Vitun pelle, etkö sä tajua että suurimman osan paskasta sä aiheutat ihan itse. Ihan itse, kuulit oikein! Tollasta saatanan huomiohuoraamista, ihme venkoilua! Olisit ihmisiks niinkun muutkin etkä yrittäis ratkoa ongelmias luomalla uusia ongelmia! Ei voi olla niin vaikeeta!

Mä kävelen kotiin.

Ja niin kävelinkin. Ja oli kylmä. Ja ahdisti. Kävin kaupassa, ostin paketillisen keksejä. Söin oksensin. Löin pääni puun katkenneeseen oksaan. Haparoin kotiin. Kaikki vaan hajosi. Keskiviikkona kärsin koko päivän sydämen rytmihäiriöistä, söin jonkin verran. Jonkin verran liikaa. Oksensin. Pidin kännykän kiinni koko päivän. Äiti suuttui, kun yritti soittaa. Oho akku loppui.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lvzjazyLqz1r7safco1_500.jpg

Eilen kävelin paljon. Lähdin uusille teille etten vahingossakaan törmäisi N:ään. Mikä on typerää ja sattuu, koska hän on tärkein ystäväni enkä haluaisi menettää häntä. Kännykkä päällä koko päivän, ei minkäänlaista yhteydenottoa. Mietin, antaako hän minun itse kerätä palaseni ja tulla sitten luokseen, kun olen valmis vai inhoaako hän minua niin paljon ettei halua kuulla minusta enää mitään.
Illalla söin vähän liikaa ehkä, mutta en oksentanut.

Tänään olen ollut ihan koomassa itkemisestä, oksentamisesta, kaikesta. Pään sisällä tapahtuu niin paljon etten näe mitä sen ulkopuolella tapahtuu. Olen kohta juonut aamupalani, Mountain Dewin. En halua syödä tänään, mutta tiedän, että syön kuitenkin jossain vaiheessa.
Haluan vain ulos.
Miksi kukaan ei anna minun lähteä?
Revin ihoa, sen on pakko lähteä irti. Miksi se ei lähde?
Miksi en pääse pois, haluan irti tästä.

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lw2wyi1Prr1qa467xo1_500.jpg 

Mitä jos N kertoo vanhemmilleni?
Niinkuin hänen kai pitäisi.
Pitäisikö minun lähteä sitä ennen? 

9 kommenttia:

emi__ kirjoitti...

Voi miksi maailma on niin epäreilu ja miksi se haluaa, että lähdemme pois liian aikaisin. Tuntuu pahalta, että säkin ajattelet näin. Toivottavasti sun asiat vois vähän seljetä ja toivottavasti saisit jostain apua. Paljon voimia! ♥

Vaiennut kirjoitti...

Elämä on helvetin epäreilu paikka, kun niin moni haluaa lähteä. Kukaan ei ansaitse niin kurjaa oloa, että haluaa vain päästä pois. Et sinäkään. Voimia ja kiitos :)

emi__ kirjoitti...

Hieno, että sulla on vielä tuota toivoa jäljellä edes vähän.. Pitää kai sitä yrittää, vaikkei kyllä oikeen jaksaisi.

Vaiennut kirjoitti...

Hyvin sanottu, samaa oon miettiny itekkin.. Ei kestä kiittää :)

Vaiennut kirjoitti...

Toivottavasti sullakin ois hyvä uusi vuosi :) tsemppiä.♥

Mary kirjoitti...

Liityin lukijaksi ja tahdon vain sanoa että älä lähde pois.
Jaksa vielä ♥

silence kirjoitti...

Älä lähde.. on vaikea sanoa mitään.. tiedän tuon suon johon uppoaa.. niin helvetin helposti. Olisi vain hyvä jos vanhempasi saisivat tietää. Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti ystäväsi on oikea ystävä ja kertoo vanhemmillesi.

Miika kirjoitti...

Anonyymi: Toivottavasti luit tästä merkinnästä muutaman eteenpäin ja totesit, että hän ei edelleenkään tiedä kaikkea