joulukuuta 08, 2011

Retki pimeään metsään

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lvpv8htcYf1r7safco1_500.jpg

Juurikin näin.
Isä oli tehnyt lämpimiä voileipä. Söin kaksi. En edes ajatellut.
Mun pitää mennä viemään kaverille kirja, tuun kohta!
Takki nopeasti päälle, tunnen miten se kaikki imeytyy muhun kiinni.
Ulko-ovi kiinni.
Juoksen juoksen juoksen juoksen.
Juoksen kylmässä, kosteassa metsässä. Poukkoilen sinne tänne etsien paikkaa, mistä kukaan ei löydä. Ajatuksissa myös se, että jos pyörryn, ehdin herätä ennen kuin kukaan löytää minua.
Olen kerran pyörtynyt, yleensä vain väsyttää, mutta olen lukenut, että se on ihan normaalia.
Normaalia? Hetkinen.

http://desktopia.net/wp-content/uploads/walls/thumbs/Dark-Forest-575x359.jpg 

Löydän paikan, tunnen oloni koiraksi, joka yrittää etsiä sitä kohtaa, mihin merkata reviirinsä. Tai kuin kissa hiekkalaatikossaan. Minunkin pitää saada turhia asioita ulos. Heti.
Viime kerrasta on aikaa ja se oli hankalaa ja sattui ja yhä edelleen pyörryttää.
Olen ihan turvonnut ja ällöttävä. Kuvottava, mutta oli pakko.
Pakko.
Huomenna on perjantai ja ihan varmasti tähän taloon raahataan suklaata ja muuta. Ja se pitäisi syödä, koska se on osoitus rakkaudesta. En kestä. En halua. En syö. Heitän pois ja yritän olla tuntematta pahaa mieltä siitä. Eiväthän vanhempi tiedä, että en ahtanut sitä rasvaa sisääni, eiväthän?
He luulevat, että olen iloinen.
En ole.
Heitän pois.
Sitten olen.

1 kommentti:

kukkatyttö kirjoitti...

Löysin sinun blogisi tänään. Minä haluaisin kuiskata sinulle, Miika, että minä olen pahoillani siitä, että sinulla on paha olla. Saattaa olla, ettei ole, mutta sellaisen kuvan sinun teksteistäsi saa tai ainakin minä sain, kun luin muutaman.

Haluan lähettää sinulle rohkeutta. Täällä on toinenkin, jota kuvottaa oma kuvansa - ja sinulla on lupa syödä enemmän, kuin tuo 500 kcal. Sinä laihtuisit terveesti ja söisit, mutta eihändfijfi en osaa sanoa tätä niin kuin haluaisin. Haluaisin olla rohkaiseva.
Tässä sinulle rohkaisu.

Halusin vain sanoa sen.