joulukuuta 13, 2011

As it should be

Eilinen yö meni pyöriessä sinne ja tänne, lopulta väsyin siihen ja nousin ylös.
Tein suunnitelmia, jotta ehdin lukea kaikkiin kokeisiin tarpeeksi ja sitten, kun olin suunnitellut jonkin aikaa, sain itseni huijattua unen puolelle.
Aamulla heräsin väsyneenä, kahvia mustana, kiitos.

Söin puolikkaan ruisleivän aamupalaksi  ja säästän varmaaankin loput kalorit illalle.
Ulkona paistoi äsken aurinko ja taivas oli pilvetön, mutta nyt se kaikki kauneus on taas peitetty. Kengät hinkkaavat inhottavasti jalkojen luita enkä pysty kävelemään vaikka haluaisinkin. Pitää yrittää pehmustaa ne vaikka vessapaperilla, koska en suostu istumaan liian pehmeällä takapuolellani koko päivää.

Join äsken Mountain Dewin, sokerittoman, ja minulla on koko ajan vessahätä.
Pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä, mutta sen sijaan istun sisällä ja mietin, mitä kaikkea söisin jos nyt saisin luvan. Nälkä tuntuu vatsassa, yritän ajatella, että ne ovat yleisön kättentaputuksia.
Hienoa! Mahtavaa! Hyvä!
Nälkä, mutta niin kuuluu ollakin.

En tiedä, milloin uskaltaudun vaa'alle seuraavan kerran. Ehkä ensi viikolla, juuri ennen joulun suklaata ja piparkakkuja?

3 kommenttia:

Torstai kirjoitti...

Nälän tunne
on ehkä paras tunne koskaan
Jos sitä vaan pystyy pitämään.

Limsaa itsellekin kiitos.
Hymy.

kukkatyttö kirjoitti...

Sinä hupsu, sinun ei kuulu tuntea nälkää. Ottaisin sinua kädestä, olet yksi jotenkin erityinen. Hyppäät silmiin ja haluat haihtua pois, mutta poika hyvä, sinun ei kuuluisi vastustaa elämää
kun se voisi antaa sinulle mitä vain.

Ja tiedän, etteivät nämä sanat merkkaa sinulle mitään ja aijot jatkaa, mutta toivon..
Siksi minä ne sanon

kummitus kirjoitti...

joo se nälkä on kyllä yksi parhaimmista tunteista, melkein kuin palkinto. sitä ei haluaisi koskaan pilata<3