joulukuuta 31, 2011

Maybe it's not my weekend, but it's going to be my year


Kohta loppuu tämä paska vuosi.
Keuhkoihin sattuu. Yritin tänään oksentaa, mutta ei onnistunut. Ahdistuin.
Tapaan maanantaina N:n, ahdistaa.

Tein listan siitä, mitä en syö ainakaan tammikuussa tai helmikuussa:
- vaalea leipä
- karkki, suklaa yms.
- jäätelö
- leipomotuotteet (kakut, pasteijat yms.)
- roskaruoka
- sipsit
- piparit
- riisipuuro
- peruna

http://26.media.tumblr.com/tumblr_lwz34rMLgO1qiqy8mo1_500.jpg

Koska haluan laihtua.
On pakko laihtua. 
Haluan viimeinkin päästä tavoitepainooni.
Olen liian pitkään mennyt edes takaisin, lihonnut, laihtunut.
Nyt haluan vain laihtua.

Aion myös luvata, että teen joka toinen päivä lihasliikkeet ja nyt oikeasti teen ne.
On pakko.
200 vatsaa niinkuin aina, 50 tavallista, 50 vatsaa oikea jalka ylhäällä, 50 vasen jaksa ylhäällä, 50 alavatsaa kummatkin jalat ylhäällä. 30 punnerrusta, jonka aion varmaan pian nostaa 35:teen, koska jaksaisin kyllä enemmänkin. 100 sisäreisiliikettä.

Ja kävelyä tunti päivässä.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lvfpubL5MA1r7safco1_500.jpg

Mutta en halua, että seuraava vuosi on vain syömisvammailua. Sen täytyy olla muutakin, muuten ei ihminen jaksa. Haluan mennä ulos ystävieni kanssa, käydä elokuvissa, olla nuori ja nauttia. Mä pystyn aina siihen, kun syömiset menee hyvin ja kun ei mene, ahdistun enkä haluaisi nähdä ketään.
Koska sitten pelkään, että menee vielä huonommin.

http://26.media.tumblr.com/tumblr_lvlezuwDEU1r7safco1_500.jpg

En halua olla yksin, koska minulla on niin paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla.
En halua viillellä.
En halua oksentaa.
Eikä minun tarvitse. Se on kaikki minusta itsestäni kiinni.

Vuoteni päättyy ehkä jonkinlaisessa sekavassa tilassa, mutta tämä vuosi alkoi järjestelmällisessä tilassa ja miten se päättyikään...
Joten ehkä sillä ei ole niin väliä, että nyt minulla ei ole paperille kirjoitettuja suunnitelmia, piirrettyjä viivoja.
Sen tiedän, että tuo ruokalista tulee pitämään ja samoin liikuntapuoli.
Sen on pakko.


Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää uutta vuotta!
Tehdään vuodesta 2012 meidän vuotemme, eikö?

joulukuuta 30, 2011

Should I go or should I stay?

En oikein tiedä, mitä viime päivinä on tapahtunut.
Liian vähän painon suhteen, olen taas lihonnut, uskoisin.
Liian paljon kaiken muun suhteen.

Kaikki nämä epäonnistumiset painon suhteen tekevät sen, että haluaisin kuolla.
Mitä lähemmäs pääsen, sitä vaikeammaksi kaikki muuttuu.
Hävettää kertoa täällä, miten olen taas pilannut kaiken. Teitä kun on jo 36.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lw2wzy0df81qa467xo1_500.jpg

Tiistaina näin ystäviä, kavereita, mitä ne ovatkin ja paras ystäväni katsoi minua koko ajan oudosti.
Kuin olisi pelännyt, että menen rikki. Aluksi katsoin häntä lähinnä vain huvittuneena, mutta jossain vaiheessa hiipi pelko siitä, että hän tietää jotain sellaista, mitä en haluaisi hänen tietävän.
Olemme olleet ystäviä pitkään, tarhasta asti. Silti en ole kertonut hänelle oikeastaan yhtään mitään. En tiedä miksi, koska kyllä hän varmasti tietää.
Onhan hänen täytynyt huomata etten ole koskaan kiinnostunut tytöistä, että yritän nykyään välttää koulussa ruokailua niin paljon kuin mahdollista. Että liikuntatunneilla piiloudun suihkutilaan vaihtamaan vaatteet ettei kukaan vahingossakaan huomaa jälkien juoksevan ihollani.


http://30.media.tumblr.com/tumblr_lhxunxcr2c1qc76hio1_500.jpg

Ja silti...
Silti minusta tuntuu etten ole muuttunut ollenkaan. Olen koko ajan sama.
Samat pelot, samat ahdistukset, samat pienet ympyrät, joista en pääse pakoon.
Päivän päätyttyä odotimme bussia, muut olivat lähteneet. Minä vaahtosin siitä, miten jotkut viettävät uutta vuotta ystäviensä kanssa ja minä en koskaan haluaisi, sillä perhejuhlia on muutenkin liian vähän.
Mä tiedän.
Mitä?
Mä tiedän kaiken.
Tiedät minkä?
Ihan ku et tietäis, älä viitti esittää mitään pelleä.

Olen hetken hiljaa.
Sitten sanon lauseen, josta en ole varma kadunko sitä vai olenko vain helpottunut siitä, koska se avasi todellisen maailmani hänelle.

"Emmä kysyny sen takia etten ois tienny mitä tiedät vaan sen takia etten usko et tiiät kaiken tästä paskasta, joten halusin et oisit tarkentanu."


Hän on hetken hiljaa.
Elämäni pirstaleisin hetki. Hän nostaa katseensa. En ole ikinä nähnyt kenelläkään sellaista ilmettä. En ikinä.
Ilme täynnä kysymyksiä.
Miksi en pysty auttamaan sua? Miksi et kertonut? Miksi sinä? Miten pitkään tätä on jatkunut? Haluatko sä kuolla? Ethän sä tapa itteäs? Miksi huomasin liian myöhään? Olenko huono ystävä?
Ilme täynnä turhautumista.
Mun on autettava sua jotenkin. Sun pitää antaa mun auttaa sua ja lopettaa toi paska. Tiedän etten voi auttaa, mutta mun on pakko.
Ilme täynnä vihaa.
Vitun pelle, etkö sä tajua että suurimman osan paskasta sä aiheutat ihan itse. Ihan itse, kuulit oikein! Tollasta saatanan huomiohuoraamista, ihme venkoilua! Olisit ihmisiks niinkun muutkin etkä yrittäis ratkoa ongelmias luomalla uusia ongelmia! Ei voi olla niin vaikeeta!

Mä kävelen kotiin.

Ja niin kävelinkin. Ja oli kylmä. Ja ahdisti. Kävin kaupassa, ostin paketillisen keksejä. Söin oksensin. Löin pääni puun katkenneeseen oksaan. Haparoin kotiin. Kaikki vaan hajosi. Keskiviikkona kärsin koko päivän sydämen rytmihäiriöistä, söin jonkin verran. Jonkin verran liikaa. Oksensin. Pidin kännykän kiinni koko päivän. Äiti suuttui, kun yritti soittaa. Oho akku loppui.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lvzjazyLqz1r7safco1_500.jpg

Eilen kävelin paljon. Lähdin uusille teille etten vahingossakaan törmäisi N:ään. Mikä on typerää ja sattuu, koska hän on tärkein ystäväni enkä haluaisi menettää häntä. Kännykkä päällä koko päivän, ei minkäänlaista yhteydenottoa. Mietin, antaako hän minun itse kerätä palaseni ja tulla sitten luokseen, kun olen valmis vai inhoaako hän minua niin paljon ettei halua kuulla minusta enää mitään.
Illalla söin vähän liikaa ehkä, mutta en oksentanut.

Tänään olen ollut ihan koomassa itkemisestä, oksentamisesta, kaikesta. Pään sisällä tapahtuu niin paljon etten näe mitä sen ulkopuolella tapahtuu. Olen kohta juonut aamupalani, Mountain Dewin. En halua syödä tänään, mutta tiedän, että syön kuitenkin jossain vaiheessa.
Haluan vain ulos.
Miksi kukaan ei anna minun lähteä?
Revin ihoa, sen on pakko lähteä irti. Miksi se ei lähde?
Miksi en pääse pois, haluan irti tästä.

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lw2wyi1Prr1qa467xo1_500.jpg 

Mitä jos N kertoo vanhemmilleni?
Niinkuin hänen kai pitäisi.
Pitäisikö minun lähteä sitä ennen? 

joulukuuta 26, 2011

Save me from someone else's dreams

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lmn6dlCg2N1qetstxo1_500.jpg 

Istun tuolillani.
Tuijotan suklaarasiaa. Ja toista. Kolmatta, koristeltua rasiaa, jonka sisällä on omatekoisia suklaakarkkeja.
Riennän keittiöön, tiskialtaan alla olevista kaapeista käteen tarttuu muovipussi.
"Ai säkö siivoat?"
Hymyilen äidille. Kyllä, siivoan paskan pois.

Jokainen konvehti paperi kerrallaan. Avaan, tiputan suklaan muovipussiin, pudotan paperin sen perään.
Toinen, kolman, neljäs...
Iltapäiväinen kala ja perunat saavat seurakseen ällöttävää suklaata, tahmaa, joka tarttuu kitalakeen ja reisiin ja käsiin ja vatsaan. Suklaakonvehteja, keksejä, suklaasydämiä.
Lopulta parikolme painallusta hajuvettä perään etten heikkoina hetkinä voisi enää tuoda suuhuni mitään sellaista, minkä varta vasten hävitin.

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lqjyesEZT41qh1ovao1_500.jpg

Tämä hajuvesi on joku näyte, Axe Twist. En ikinä oppinut pitämään sen hajusta ja nyt pidän siitä vielä vähemmän: siitä on tullut ahmimisen haju, piilottelun haju. Kaikki ne herkut, jotka olen ahminut, sitten katunut ja heittänyt roskiin. Päälle Axea ja seuraavana aamuna olen kironnut, kun en voi enää syödä niitä herkkuja kun ne ovat yltä päältä hajuvedessä. Sen hajussa ja maussa.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lw79eouDpF1r7safco1_500.jpg

Mutta muuten tänään on ollut ihan hyvä päivä! Ulos en kylläkään ole uskaltanut taikka ehtinyt mennä, mutta huomenna tulen kävelemään luultavasti enemmän ja vähemmän koko päivän.
Toivon niin.
Olisinpa jo laiha niin huomenna tuuli voisi viedä minut mennessään...

Ps.
Musiikkia, jonka löysin pitkästä aikaa
Niin paljon muistoja.

joulukuuta 25, 2011

The day after

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lwn9ikr6xi1r4kn33o1_500.jpg

Sinne meni joulu. Ja se oli ihana.
Rakastan perhettäni niin paljon, meillä oli hauskaa, me nauroimme.
Eikä se ollut sellaista viheliästä naurua.
Viheliästä "naura nyt vielä kun voit"-naurua vaan tuntui siltä, että sitä voisi jatkua ikuisuuden.
Söimme, avasimme lahjat, katsoimme telkkaria...
Ja se tuntui ihan hyvältä.

http://27.media.tumblr.com/tumblr_lwq1k8Jik31qebenwo1_500.jpg

Ruokapöydässä äiti naurahti ja totesi, että olet suloinen, kun olet aina ollut tämän perheen ainokainen, joka heittää ruoat nopeasti naamaan ja sitten se on ohi, sitten tehdään jotain muuta.
En ole koskaan osannut ruokailla pitkän kaavan kautta.
Tietenkin hän jätti mainitsematta sen ajan, kun lihosin, mutta en minä silloinkaan syömisestä varsinaisesti nauttinut. Se oli vain jotain, mikä oli tehtävä, jotta sain vaiennettua äänet päässäni.

http://28.media.tumblr.com/tumblr_lwkuviG1QQ1qjlsvuo1_500.jpg

Tähän mennessä syötynä n. pari desiä riisipuuroa kanelilla ja sokerilla.
Jouluinen asia, mistä en suostu luopumaan kalori-, rasva- ja muista määristään huolimatta.
Tämän päivän kalorit on SGD:n mukaiset eli 700/800.
Lisäksi lihastreenit ja kävelyä tunti.
Ja perheen kanssa elokuva ja toistemme seurasta nauttimista.

http://2.bp.blogspot.com/-zDNnTz4N6pY/TukL_c_4CcI/AAAAAAAACSY/2EZ3pbu2KU4/s1600/Christmas_Hearts.jpg

Eilen illalla meinasin saada ahdistuskohtauksen. Vatsan sisältö vilisi silmieni edessä ja olin lähellä alkaa itkemään hallitsemattomasti sen takia.
Sitten kuitenkin muistin ne kasvot, joiden kanssa täytin vatsaani ja tajusin miten paljon heistä välitän.
Joten päätin käyttää kyyneleeni onnenkyyneleinä ja kiitin ihanasta joulusta.
Kiitin ketä?
En tiedä. En usko kirjoitettujen uskontojen jumaliin, mutta olen varma, että joku minua katsoo. Tai haluan uskoa niin, koska muuten tuntisin oloni hirvittävän yksinäiseksi.

http://26.media.tumblr.com/tumblr_lw08938dbL1qzcspxo1_500.jpg

Toivottavasti teillä oli ihanat joulut ettekä murehtineet liikaa!
Kaiken tämän suklaan jälkeen on ihana varmasti palata arkeen, mutta ainakin vielä tämän päivän aion nauttia siitä joskis rajatuissa kalorimäärissä. =)

joulukuuta 23, 2011

So this is Christmas

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lloz3hy80y1qg1faio1_500.jpg 

Maa on mustassa jäässä. Pelkään, että kaadun.
Ehkä en pääsisi enää ylös?
Pelosta huolimatta hymyilen, koska onnistuin jälleen.
Tiesin, että pystyisin siihen eilisen virheen jälkeen ja ehkä se itseluottamus on se asia, minkä puuttuminen saa minut sortumaan.
Koska ajattelen, etten kuitenkaan osaisi.
Että ihan turhaa yritän, kun mokaan kuitenkin.


http://24.media.tumblr.com/tumblr_lw2dtnIIuH1qzipago1_500.jpg

Mutta tänään onnistun ja onnistun huomennakin, mutta eri tavalla:
onnistun karkottamaan tämän syömissekoilun ja keskityn jouluun, perheeseen ja siihen kaikkeen rakkaaseen, mitä minulla on.
Ja toivon, että tekin pystytte jotenkin keskittymään siihen kaikkein tärkeimpään:
ympärillä oleviin tärkeisiin ihmisiin.
Ollaan yksi päivä ajattelematta pahoja asioita, kuuntelematta ääniä päässä.
Meidän perheet ja rakkaimmat ansaitsevat sen.
Yhden päivän ajan.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvxulqIBYp1qzipago1_500.jpg

Hyvää joulua!

joulukuuta 22, 2011

I make my fears come true

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lsur9khdGZ1qj4gnjo1_500.jpg

28 lukijaa?
Onko se edes mahdollista.
Kiinnostaako muka ketään edes?

Teille melkein kolmellekymmenelle lukijalle voinkin sitten riemukkaana todeta, että tänään meni niin helvetin hyvin. Kunnes tehtiin kahdeksan aikoihin pipareita.
Mä vain mätän taikinaa sisään.
Hihitellään, ollaan niinkuin ennen vanhaan.
Kun vatsa on täynnä, se on aina hauskaa.
Kato miten mun vatsa turpos! Se on hauskaa.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lrankjkcKU1r2s7r3o1_500.jpg

Ei se ole enää.
Huomenna 450 kaloria, max 600 ja sitten jouluna yritän ottaa mahdollisimman rennosti sekä syömisten suhteen (eli mahdollisimman vähän ruokaa) että ajatusten suhteen.
Joulu on kuitenkin minulle niin tärkeä päivä.
Se on vain yksi päivä, mutta se määrää varsin pitkälle sen tunnelman, missä olen seuraavat pari kuukautta.
Joulun täytyy onnistua.

Väsyttää, mutta en kuitenkaan saisi unta.
Vatsa on liian täynnä, jotta olisin laihtunut huomiseksi.
Ja minun piti käydä vaa'alla.
En käy. En.
Ystäväni ihaili tänään jalkojani ja minustakin tuntui aamusta alkaen laihalta.
Ei tunnu enää. Tuntuu paksulta, raskaalta, liialta, likaiselta, oksettavalta.
Mutta en oksenna. En.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lnrqpuUXgI1qa467xo1_500.jpg

Huomenna näen ehkä O:n, toivon niin. On ikävä häntä, hänen hymyään, nauruaan. Tuntuu, että hänen seurassaan saan kaiken anteeksi.
Vaikka pitäisi oppia itse antamaan anteeksi itselleen.
Armahdan sinut.

joulukuuta 21, 2011

-1 kilo

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lw1cyvFrYM1qa3l1no1_500.jpg

Kävin vaa'alla tänään vaikka piti käydä vasta perjantaina.
Hyvä, että kävin tänään:
olen laihtunut tasan kilon.
Olen niin onnellinen<3

Tänään olen tähän mennessä syönyt ruisleivän, kinkkisiivun, ananaspurkin ja lämpimän ruoan. Tuosta kaikesta n. 300-400 kaloria eli iltapalaksi pysyn kaukana leivästä ja käyn ehkä ostamassa omenoita tai muita iltapalaksi.
Eilen kävelyllä minulle tuli ihana olo. Olin vapaa.
Melkein hyppelin eteenpäin, olin niin onnellinen.
Kohta lähden uudelleen kävelylle, eilen olin puolitoista tuntia, tänään voisin yrittää kävellä saman verran!
Rakastan sitä tunnetta, kun kävelee paljon ja jalat alkavat tuntumaan siltä, että niissä on vain lihasta. Niihin särkee, mutta läskiä ei tunne. Vain lihakset ovat jäljellä. Siltä se tuntuu.

http://30.media.tumblr.com/tumblr_lvrl5kg1FT1r7safco1_500.jpg

Ei se niin ole, mutta se tunne on ihana. Enkä malta odottaa, kun tunnen sen tunteen aina enkä vain, kun jalat ovat kipeät liikunnasta.
Ehkä ensi vuonna?

joulukuuta 20, 2011

Take your problems and leave


Onko syömisongelmani oikein?
Minähän olen saanut elää onnellisen lapsuuden hyvässä perheessä.
On siis typerää, että sairastan näin. Olen lellitty kakara, joka alkoi pelleillä ruoalla ja lukitsi itsensä häkkiin.
Ja nyt en pääse pois.

Tämä päivä meni hyvin, kunnes illalla söin vaaleaa leipää. Päädyinkin sitten syömään siitä liikaa, mutta en oksentanut. Enkä toivon mukaan siitä liho. Lihon kuitenkin.
Miksi pilasin tämän päivän? Muuten meni niin hyvin, kävelin tunnin ja tein lihasliikkeet ja sitten mokasin. Ainoa toivo on huominen.
Ja toivoa tuo se, että minulla on päässä heikko olo. Ei särje päätä, mutta olo on samanlainen kuin kipeänä ollessa. Se tarkoittaa, että kehoni puhdistuu?
Toivottavasti.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lrlkznn3Dv1qdqetto1_500.jpg

Huomenna täytyy olla parempi päivä. Pitää silmät maalissa. Tavoitteissa. Eikä miettiä typeriä asioita niinkuin, että jos nyt ostaisin vain irtokarkkia ja lihoisin. Ei sillä ole väliä, vuosi loppuu kohta ja olen pilannut tämän vuoden.
Turha enää yrittää.
Peli menetettiin jo.
Likasin tämän vuoden aikoja sitten.

Seuraavaa vuotta en haluaisi liata,
mutta siihen se varmasti menee.
Sekin vuosi.

joulukuuta 19, 2011

This is how it should feel like

http://28.media.tumblr.com/tumblr_lkv6v3vD8N1qa467xo1_500.jpg

Tämä päivä oli hyvä. Tein sen. Vihdoinkin! 
Tuntuu niin hyvältä, että voisin pakahtua tähän tunteeseen.
Oli nälkä, mutta en syönyt liikaa. En ahminut. Tein sen!
Huomenna toivottavasti parempi. Olen kävellyt n. tunnin, vielä pitäisi jaksaa tehdä lihaskuntoliikkeet.
Tai sitten teen huomenna tuplana, koska väsyttää ihan hirmuisesti ja jos en nyt mene nukkumaan, en saa unta ennen yhtä tai kahta...

Päivän kokonaiskalorimäärä 630 kaloria, "laskettavista" 450 eli 50 kaloria yli, mutta kylläpä se taitaa olla poltettuna moneen kertaan.

Otin tänään painon ja mitat, häpeissäni päivitän ne tuonne sivupalkkiin, mutta kyllä se paino tulee alas!
Lupaan sen.
Huomenna terveystiedon koe ja sitten on vielä maantieto.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lv3a9g4bRi1r70xmqo1_500.jpg 

Viikonloppuna ei tosissaan tapahtunut mitään erikoista. Ehkä vielä joskus.

Easy pain

Ihoni on täynnä vanhaa ja uutta kipua. Turhautumista. Surua.

Minun on huono olla.

joulukuuta 18, 2011

Can I end this now?

Ahmin.
Ahmin.
Ahmin.
Ahmin.

http://29.media.tumblr.com/tumblr_lv71kjKd881qayvd5o1_500.jpg 

Tunnen reiden ulkosivulla kihelmöintiä. Tuntuu siltä, että siinä kohtaa ihoni alla on pieni käärme, joka luikertelee ja katoaa sitten.
En tiedä miksi se tuntuu aina vain tuolla puolella, mutta tiedän, mitä se tarkoittaa:
lihon.
Tuo tunne tulee aina, kun minusta tulee isompi. En kestä sitä, en pysty nukkumaan, jos tunnen sen. Haluan repiä ihon irti, repiä sen luikertelevan käärmeen irti ja katkoa sen pieniksi, verisiksi palasiksi.

En halua viillellä. En halua ajatella itsemurhaa. En halua olla masentunut, ahdistunut.
Siksi minun pitää laihtua. On pakko.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lmv69jMIw81qi28oqo1_500.jpg

joulukuuta 14, 2011

This is how weak I am

Olo tuntuu isolta, raskaalta, rasvaiselta, tunkkaiselta.
Haluan raikasta ilmaa. Haluan hengittää.
Viileää ilmaa. Sisään eikä koskaan ulos. Sen viileyden ja raikkauden pitää pysyä sisälläni.
En ikinä laihdu näin, en ikinä.
Ryhdistäytyminen tuntuu tyhmältä, kohtahan vuosi jo loppuu, ei sillä ole väliä.
Olet jo pilannut kaiken.
Syö nyt, tee itsestäsi oksettava sika.

Ja taas tänään, kun annan lihasteni rentoutua patjaa vasten ja laitan silmät kiinni,
näen edessäni kehoni, jota hakkaan. Poltan. Viiltelen. Revin irti.
Siinä edessäni näen kehoni, ne veriset kädet ovat mieleni.
Miksi.

Leave me and never come back

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lvfqjjYvUR1r7safco1_500.jpg 
Tästä päivästä en osaa sanoa paljoakaan. Aamulla vatsani oli pieni. Se oli pieni.
Nyt se on iso ja haluaisin repiä sen irti. Mennä kylmään, märkään, mustaan metsään, leikata irti viipaleita, haudata ne keskelle metsää. Joku löytäisi ehkä ne joskus.
Paloja minusta.

En haluaisi syödä huomenna, enkä ylihuomenna enkä ikinä, mutta on pakko.
Tämä on liian hankalaa. Pitäisi olla kuin alkoholisti: jättää viina kokonaan. Mutta ruokaa on syötävä, kuukauden selviäisi ilman, sitten kävisi huonosti.

http://29.media.tumblr.com/tumblr_lvfp3hUMcg1r7safco1_500.jpg
Haluaisin käydä vaa'alla, mutta en uskalla. En ole pienentynyt tarpeeksi, mitat ovat liian suuret siihen, että edes puoli kiloa olisi tippunut. Ehkä käyn ensi viikon maanantaina. Jos uskallan. Jos mitat ovat pienentyneet.

Huomenna maantiedon koe, josta toivon selviytyväni ja perjantaina ruotsin koe. Siitä en ehkä selviydykään.

joulukuuta 13, 2011

As it should be

Eilinen yö meni pyöriessä sinne ja tänne, lopulta väsyin siihen ja nousin ylös.
Tein suunnitelmia, jotta ehdin lukea kaikkiin kokeisiin tarpeeksi ja sitten, kun olin suunnitellut jonkin aikaa, sain itseni huijattua unen puolelle.
Aamulla heräsin väsyneenä, kahvia mustana, kiitos.

Söin puolikkaan ruisleivän aamupalaksi  ja säästän varmaaankin loput kalorit illalle.
Ulkona paistoi äsken aurinko ja taivas oli pilvetön, mutta nyt se kaikki kauneus on taas peitetty. Kengät hinkkaavat inhottavasti jalkojen luita enkä pysty kävelemään vaikka haluaisinkin. Pitää yrittää pehmustaa ne vaikka vessapaperilla, koska en suostu istumaan liian pehmeällä takapuolellani koko päivää.

Join äsken Mountain Dewin, sokerittoman, ja minulla on koko ajan vessahätä.
Pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä, mutta sen sijaan istun sisällä ja mietin, mitä kaikkea söisin jos nyt saisin luvan. Nälkä tuntuu vatsassa, yritän ajatella, että ne ovat yleisön kättentaputuksia.
Hienoa! Mahtavaa! Hyvä!
Nälkä, mutta niin kuuluu ollakin.

En tiedä, milloin uskaltaudun vaa'alle seuraavan kerran. Ehkä ensi viikolla, juuri ennen joulun suklaata ja piparkakkuja?

joulukuuta 11, 2011

Someone like you

 http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvp1fwRgjQ1qzvjn8o1_r2_500.png

Kävelin graniittilattiaa pitkin, askeleet raskaita, mieli leikkii kevyttä.
Sitten näin sinut, askeleet kevyet.
Päivä oli ihana, en murehtinut mitään. Nauroin vedet silmissä, vatsaan sattui. Vatsa oli liian iso ja turvoksissa jostain, en tiedä mistä. Mutta olin iloinen.
Ostin lahjoja, kuvittelin talvisia niittyjä eteeni, huuruisia henkäyksiä, lämpimiä naurahduksia.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvp1fwRgjQ1qzvjn8o2_r3_500.png

Muut lähtivät, me jäimme.
Juteltiin O:n kanssa monta tuntia ja aika kiihdytti tahtia yrittäen saada meidät erilleen, mutta se ei onnistunut siinä. Join liikaa kaakaota, ihan sama. Mietin vähän tuota ABC:tä. Ehkä ei pitäisi olla niin ankara itselleni? Kadun tätä ideaa huomenna, kadun sitä niin paljon, mutta ihan sama sekin. Tämä Pieni Löysääminen johtaa yleensä aina ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen, mutta minulla on kaikki voima lopettaa se. Tehdä tästä kerrasta erilainen.


Huomenna mietin ruokailuasioita uudestaan. Järjestelen asioita. Tuntuu siltä kuin luovuttaisin? En kestänyt ABC:tä kuin pari päivää ja luovutan jo?
Mutta ei se ole luovuttamista. Kuoleminen on ja minä elän ja aion elää, joten taistelen. Taistelen mörköjä vastaan, itseäni, pelkojani, tottumuksiani vastaan ja joskus minusta tulee voittaja

Mutta nyt tarvitsen unta, silmät tarvitsevat lepoa, aivojen pitää järjestellä kaikki ne ihanat hetket, jotka tänään tapahtuivat.
Öitä!

joulukuuta 10, 2011

-200 g


Vain sen verran minusta lähti viime yön aikana. Olen vähän pettynyt, mutta tiedän, että se johtui eilisestä oksennusretkestä. Huomenna paino toivon mukaan olisi 57.5 kg vähintään! Inhottaa jos en saa laihdutettua ainakin puolta kiloa tällä viikolla, nyt on pirulliset 400 grammaa mennyt...

Tänään yritän lukea kokeisiin vaikka ahdistaakin vain istua paikoillaan. Tunnen koko ajan ison itseni, miten leviän penkillä. Kuuluu natinaa ja rapinaa, kun kasvan yhtä leveäksi kuin penkkini. Ihan varmasti kasvan. Käyn illalla tunnin kävelyllä tai kahden riippuen siitä, miten paljon olen ehtinyt pänttäämään päähäni.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvleutqA4z1r7safco1_500.jpg 

Ostin eilen Pepsi Maxin, mutta säästän sen huomiselle. Odotan jostain syystä huomisen 100 kalorin päivää kovasti! Ehkä se johtuu siitä, että saa juoda sokerittomia, pahoja litkuja hyvällä omalla tunnolla. Näen ehkä kavereita, yritän löytää joululahjoja. Olen niin myöhässä tämän(kin) suhteen taas. Ehkä saan vähän joulumieltä!

joulukuuta 09, 2011

Kuule kun apuasi anelen

Mun oli tarkoitus käydä huomenna vaa'alla hyvin nukutun yön jälkeen.
En taida uskaltaa.
Oksensin eilen, oksensin tänään.
Oksetan itseäni.
Voiko itsensä oksentaa ulos?

joulukuuta 08, 2011

Retki pimeään metsään

http://24.media.tumblr.com/tumblr_lvpv8htcYf1r7safco1_500.jpg

Juurikin näin.
Isä oli tehnyt lämpimiä voileipä. Söin kaksi. En edes ajatellut.
Mun pitää mennä viemään kaverille kirja, tuun kohta!
Takki nopeasti päälle, tunnen miten se kaikki imeytyy muhun kiinni.
Ulko-ovi kiinni.
Juoksen juoksen juoksen juoksen.
Juoksen kylmässä, kosteassa metsässä. Poukkoilen sinne tänne etsien paikkaa, mistä kukaan ei löydä. Ajatuksissa myös se, että jos pyörryn, ehdin herätä ennen kuin kukaan löytää minua.
Olen kerran pyörtynyt, yleensä vain väsyttää, mutta olen lukenut, että se on ihan normaalia.
Normaalia? Hetkinen.

http://desktopia.net/wp-content/uploads/walls/thumbs/Dark-Forest-575x359.jpg 

Löydän paikan, tunnen oloni koiraksi, joka yrittää etsiä sitä kohtaa, mihin merkata reviirinsä. Tai kuin kissa hiekkalaatikossaan. Minunkin pitää saada turhia asioita ulos. Heti.
Viime kerrasta on aikaa ja se oli hankalaa ja sattui ja yhä edelleen pyörryttää.
Olen ihan turvonnut ja ällöttävä. Kuvottava, mutta oli pakko.
Pakko.
Huomenna on perjantai ja ihan varmasti tähän taloon raahataan suklaata ja muuta. Ja se pitäisi syödä, koska se on osoitus rakkaudesta. En kestä. En halua. En syö. Heitän pois ja yritän olla tuntematta pahaa mieltä siitä. Eiväthän vanhempi tiedä, että en ahtanut sitä rasvaa sisääni, eiväthän?
He luulevat, että olen iloinen.
En ole.
Heitän pois.
Sitten olen.

Why don't you dance with us?

Eilinen meni juuri niinkuin pitkin!
Illalla yhteenlaskettu nautittu kalorimäärä oli n. 460 kaloria.
Treeneissä ärsyttivät ihmiset, jotka eivät ota mitään tosissaan.
Vai olenko minä liian tosissaan?

Tänään olen tähän mennessä juonut energiajuoman (10) (paha pahempi energiajuoma)
ja syönyt olen 5 luumutomaattia (15), Vuoksen piirakan (50?) ja banaanin (100).
Tuntuu paljolta, mutta laskeskelin, että jos en syö tuota banaania ja jotain muuta
niin päivän kalorimäärä jäisi kolmeen sataan.
Nautitaan nyt näistä vähän suuremman kalorimäärän päivistä. Huomenna voi sitten olla syömisten suhteen saita.
Pihi.
Ihanan tyhjä.

Olen kävellyt hieman yli tunnin, polvi ja nilkka ovat turvonneet.
Tukka märkä.
Nenä valuu.
Pelkään koko ajan, että astun mustan jään päälle. Olisi niin kovin traagista kaatua mustalla jäällä.
Katsokaa, musta jää hoipertelee mustalla jäällä!
Tänään oli myös liikuntaa, pukuhuoneessa alushousut niin alas kuin mahdollista etteivät vaaleanpunaiset jäljet iholla näy.
Katos, kissa taas raapinut! ei ole enää pätevä selitys.
Kissani on vesikauhuinen ehkä.

Päivitän blogia koulussa ja olen ihan varma, että ne lukevat tämän. Ihan sataprosenttisen varma.
Ja silti päivitän. Leikin aina, että olen todella looginen, oikein loogisuuden perikuva, mutta en ole.
Enhän mä kai muuten kituuttelisi tälläisellä määrällä ruokaa?
Leikin myös, että olen realistinen ihminen, jonka tekemisiin eivät tunteet vaikuta, mutta en ole.
Enhän mä kai muuten koko ajan toivoisi, että keksisin hyvän tekosyyn puhua O:n kanssa enemmän.

Ehkä viikonloppuna jotkut menevät jonkun luokse vetämään pään täyteen, hän myös, ja minä olen ainut selvä. Koska en halua juoda niin paljon kaloreita, en halua. Ja pelkään, että jos kännissä söisinkin ihan älyttömästi niinkuin jotkut tekevät. Istuskelen siellä yksin, seuraan jokaisen liikkeitä ja sanoja ja saan ne nolostumaan seuraavalla viikolla, kun kerron miten se juttu oikeasti meni.

Ehkäpä nyt voisin tehdä ne tehtävät loppuun, minkä takia täällä tietokoneluokassa ylipäätäänsä istun.

joulukuuta 07, 2011

When you smile, I cry


Menin nukkumaan liian myöhään, kahdelta. En saanut unta, pyörin sängyssäni, vaihtelin tyynyjä, asentoja, vittuunnuin. Tein 100 vatsaa, hypin 150 x-hyppyä.
En silti saanut unta.

Koska tiesin, että näkisin O:n taas tänään koulussa. Koska tiesin, että en ollut laihtunut niinkuin olin luvannut itselleni. Hänellä oli viininpunaiset tiukat housut, jotka kuitenkin olivat löysät. Ruotsin tunnilla toivoin koko ajan, että viittaisit. Halusin katsoa sinua. Olet liian kaunis.


Ehkä oli typerää, mutta aloitin laihduttamisen O:n takia viime vuoden lopulla. Me oltiin oltu koko peruskoulu samassa koulussa, mutta ei me varsinaisesti oltu koskaan puhuttu. Sitten ysillä meidän porukat jotenkin yhdistyivät, tutustuin sinuun vähän paremmin. Ei me vieläkään varsinaisesti ystäviä olla, mutta viime vuoden kesästä asti olen ollut ihastunut häneen. Viime vuoden lopulla päätin, että minusta tulee se kaunis poika, joka olisi itsevarma, mutta pieni.
Keho heikko.
Vahva mieli.

En ehtinyt syömään aamupalaa, join vain kupillisen kahvia, minkä ruskeaa sävyä vaalentamaan lisäsin vähän rasvatonta maitoa. Tänään illalla on treenit, onneksi. Aloitin puoli vuotta sitten modernin tanssin ja rakastan sitä vaikka minulla onkin vielä liian isot raamit sen pehmeimmille liikkeille. Haavoittuville hetkille.

Tähän mennessä syötynä:
- kokonainen ruisleipä (140) jonka päällä voita ja kalkkunasiivu (60 cal)

Ajattelin, että pysyisin n. 400 kalorissa tänään. 450 maksimissaan. Olen kotona vasta kymmenen jälkeen, joten iltapalaksi jotain kevyttä. Omena? Viinirypäleitä?
Ei mitään?

joulukuuta 06, 2011

Bite me


Tänään syötynä suklaata. Kakkua. Joulutorttuja. Leipää.
Olen sentään saanut tehtyä 50 punnerrusta - vielä toiset 50 jäljellä.
100 takareisi/pakaraliikettä - toiset 100 jäljellä.
100 sisäreisiliikettä - toiset 100 jäljellä.

Ja huomenna aloitan ABC:n, pitkästä aikaa jotain rotia tähän elämään. Istun koko ajan. Tunnen miten kasvan. Reiden ulko-osissa, hiukan lantion alapuolella, tuntuu inhottavaa nipistelyä. Ihan kuin ihon alla kävelisi satoja hämähäkkejä. Paitsi, että nämä hämähäkit venyttävät minua isommaksi. Joka jumalan kerta kun vain istun alas ja olen siinä, tekemättä mitään, ne kasvattavat minua.

En halua enää ikinä ahmia samalla tavalla kuin ahmin tänään.
Olen lihonnut jo ihan tarpeeksi. En halua enää pyöriä ahdistuneena lakanoissani, jotka takertuvat kiinni enkä saa henkeä. Pituus 175 senttiä, paino tänään aamulla 58.2 kiloa. Olen laihtunut tämän vuoden alusta, totta kai olen. Samalla olen kuitenkin lihonnut.
Ensimmäinen painotavoite tämän vuoden lopulle on 55.5 kiloa.
Sitten seuraavana, uutena, parempana (?) vuotena ensiksi menen alas vielä kilon, 54.5.
Sitten vielä puolitoista 53.
53 on täydellinen numero. En ole vielä koskaan käynyt siellä, mutta tulen pääsemään sinne.
Tavalla tai toisella.