heinäkuuta 26, 2015

46 päivää

http://36.media.tumblr.com/e1add6af0430a338813c08dcc93ec08c/tumblr_nr3l2rOuJ91qbospho1_500.jpg

Kirjoitin viimeeksi yli kuukausi sitten ja tähän väliin on kasautunut paljon sekä hyviä että aluksi huonolta näyttäviä asioita, jotka kuitenkin ovat nyt kääntyneet voitoiksi. Sain kuin sainkin itseni taas irti siitä syöksykierteestä, joka oli viemässä minut kohti lopullista tuhoa, mutta tämäkään uusi nousu ei käynyt helpolla, sillä jouduin vielä viikko edellisen sairaalakäyntini jälkeen uudelleen tarkkailtavaksi. Nyt kaiken pitäisi kuitenkin olla hyvin ja olen rauhoittunut sydämenikin suhteen: en enää heräile keskellä yötä tarkkailemaan sitä, miten se lyö enkä pelkää enää käydä lenkeillä. Oskarikin on rentoutunut eikä hänen tarvitse jatkuvasti hössöttää ympärilläni, koska olen jo niin iso poika, että osaan syödä itse ilman apua! 

http://40.media.tumblr.com/ff4d50557dd35ab7bca32b7536f1ed7e/tumblr_nq3jddnoR61r52cu9o1_500.jpg

Viime kuun lopulla tuntui kuitenkin, että terveyden lisäksi kaikki muukin viedään alta, kun tämän hetkisen asuntomme omistaja ilmoitti muuttavansa heinäkuun lopulla takaisin. Olisin halunnut löytää jonkun porsaanreiän, jotta olisin saanu oikeutettua pettymyksen tunteeni, mutta ei sellaista ollut: kaikki tapahtui vuokrasopimuksen mukaisesti ja oli vain lähdettävä etsimään uutta asuntoa. Löysimme varsin nopeasti uuden, hieman isomman asunnon ja tämäkin viikonloppu on mennyt tavaroita pakkaillessa. Uusi osoitteeme löytyy New Maldenista ja olen jo tottunut siihen ajatukseen, että asuinympäristö muuttuu ja nyt enemmänkin odotan muuttoa kuin pelkään sitä. Parasta uudessa asunnossa? Siellä ei ole kokolattiamattoja! En voi oikeasti alleviivata tätä liikaa ja sielunsiskoja ja -veljiä on niin vaikeaa löytää täältä. =D 

http://40.media.tumblr.com/3bb677155cca222c0c2ad546a2b9eb76/tumblr_nqsdbceGN11qbospho1_500.jpg

Ylipäätään tuntuu taas siltä, että olen oman elämäni herra ja tiukasti muutosten kyydissä. Kaikista oudointa koko syömiskuviossa oli juuri se, että sitä kautta tipuin usein vielä kauemmaksi aikataulutuksista ja arjen rutiineista, kun voimat eivät riitäneet kaikkeen, mutta silti siihen tarrautui kiinni toivoen saavansa asiat järjestymään sen avulla. Mitä enemmän sen kautta haki voimaa, sitä vähemmän riitti aikaa hoitaa arkea ja ennen kaikkea huolehtia itsestään ja kumppanistaan. Ei jaksanut keksiä mitään pientä söpöä työstä palaavalle rakkaalleen, koska pää oli täynnä miinuskaloreita ja vatsa huusi samanlaista tyhjyyttä kuin koko pää. 

http://41.media.tumblr.com/tumblr_lvpqbgKS0q1qcnxkwo1_500.jpg

Tällä hetkellä mielen täyttävät iloista odotusta täynnä olevat asiat: tuleva muutto ensi viikolla, paluu töihin ensi kuun lopulla, syksy ja kellastuvat lehdet, joulu Tampereella, uusi vuosi Helsingissä, Oskarin ja minun merkkipäivä tammikuussa... En tiedä missä vaiheessa yhteiselomme muuttui niin paikoilleen juurtuneeksi, että kun minulta kysyy kuinka pitkään olemme olleet yhdessä, joudun hetken aikaa miettimään sitä. Mutta laskin miten vain niin ensi vuoden alussa sulkeutuu neljäs yhteinen vuotemme ja alkaa viides. Tavaroita pakkaillessa löysimme Oskarin kanssa joitakin polaroid-kuvia meistä seurustelumme alkuajoilta (kuulostaa kauhean aikuismaiselta sanoa näin, mutta sanon kuitenkin) ja kumpikin näyttää niissä kuvissa ihan pikkulapselta. Ei tuo lapsenomainen pilke varmasti ikinä kokonaan katoa Oskarin silmistä, mutta nyt hänessä on myös aikuismaista rauhallisuutta ja tyyneyttä. Miten joskus pelkäsinkin, että hänestä ei olisi kantamaan vastuuta...

Mutta nyt käyn nopeasti lenkillä ja toivon, että tuo auringonpaiste pysyy sen hetken ajan. Sen jälkeen koko perheelle iltapala ja hiljalleen rauhoittuminen unten maille, koska olemme tänään olleet kaikki hereillä jo puoli seitsemästä asti. Toivottavasti kaikilla teillä, jotka edelleen jaksatte täällä käydä harvoja sepustuksiani lukemassa, on ollut hyvä kesä ja olette pystyneet nauttimaan niistä pienistäkin lämpimistä ja aurinkoisista hetkistä, joita tähän kesään on siroteltu! Samassa veneessä on täälläkin pääasiassa oltu, mutta ensi viikon lopulla saattaa olla jopa huimat 23-astetta. =D Ensi kuun alkuun taas on lupailtu helteitä. Uskoo ken haluaa...

Hyvää loppukesää kaikille! =)

kesäkuuta 11, 2015

http://40.media.tumblr.com/8cb5d2b99dca3f1fed8513b7be179746/tumblr_nozkuvvRUx1qbospho1_500.jpg

Jokainen kerta on liikaa.
Sen huomasin toissapäivänä, kun paniikissa tyhjensin itseäni vessassa Oskarin puheen ja naurun kaikuessa olohuoneesta. Ensimmäinen pieni repsahdus hetkeen, ei tämä maailmaa kaada, tämän jälkeen en enää oksenna, palaan takaisin ruotuun. Vessanpöntön veto, hanasta kylmää vettä kuumille kasvoille, hymy naamalle ja takaisin arkeen. Heikko olo, jalat eivät kanna, näkö sumenee, äh pyörryn taas. Sitten jossain vaiheessa sitä sumeaa oloa huomasin sydämeni tahtien sekoavan, rintakehä tuntui raskaalta, jossain kaukana helähti kipu, mutta muuten tuntui vain painavalta ja jotenkin puutuneelta. 

Loppuilta kului sairaalan seinien ja piippaavien koneiden keskellä. Nukahtelin välillä ja heräsin siitä samasta huoneesta, jossa makasin yritettyäni itsemurhaa kolme vuotta sitten, miettien miksi olin taas täällä. Sairaalassa, letkuissa, tarkkailtavana, tutkittavana. Syömishäiriöinen vetoaa aina siihen, että kyllähän minä silloin joskus tein tätä aivan samaa, miksi tämä tällä kertaa aiheuttaisi jotain pahaa, tajuamatta ollenkaan, että jokainen oksennuskerta, jokainen ahmimiskerta, jokainen paastopäivä on se yksi puupala pois siitä huojuvasta tornista, joka pian leviää epämääräiseksi kasaksi. 

Keho ei ole se yksinkertainen yhtälö, josta saa aina saman vastauksen, kun sen kimppuun käy kynän kanssa. Keho on monimutkaisten merkkien yhtälö, johon tulee ja josta lähtee joka päivä joitakin muuttujia pois eikä koskaan voi tietää, minkä vastauksen saat ennen kuin olet päässyt loppuun asti. Ja seuraavama päivänä joudut taas aloittamaan alusta. Olin vähentänyt oksennuskerrat nollaan ja viime kuussa oksensin yhteensä ehkä 12 kertaa. Keväällä 2012 saatoin oksentaa 5-8 kertaa päivässä. Ja silti juuri tässä, juuri nyt, juuri tällä tämän hetkisellä yhtälöllä olisin voinut kuolla. Kuolla. Tahtomatta sitä, yrittämättä sitä.

En enää ikinä tyhjennä itseäni pakotetusti.
En ikinä.

kesäkuuta 04, 2015

We'll be raising our hands, shining up to the sky

http://41.media.tumblr.com/60d39c2dbbed35a512ee40f013d1d459/tumblr_noog1wumuG1qbospho1_500.jpg

Pienen ensimmäinen syntymäpäivä. 
Mihin yksi kokonainen vuosi katosi?
Hapuilevia sanoja, lyhyitä tavuja, joiden keskeltä kuuluvat kuitenkin aina ne muutamat kallioina seisovat sanat. Ne, jotka sanotaan vain minulle ja Oskarille. 
Mihin helvettiin mä tätä elämää tuhlaan, mietin, kun tyhjensin jo kolmatta kertaa vatsan sisältöä alas viemäreihin viime viikonloppuna. Eikö oikeasti ole mitään tämän tärkeämpää?

http://40.media.tumblr.com/9090569548a03f12d127302a49a7e0a9/tumblr_noqay0gk9o1qbospho1_500.jpg

Joten maanantaina nöyrryin, kerroin vanhemmilleni kaiken ja pyysin heiltä apua. Kaikki se raha ja aika ja vaiva, joka on minuun mennyt, hakkaa takaraivossa tulipunaista vihaa puhkuen, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Yritän ajatella, että tämä on nyt se viimeinen etappi. Se viimeinen työntö sen tutun ja turvallisen kynnyksen yli. Olen päässyt jo niin pitkälle. Tämän kuun lopulla aloitan terapian, ensi viikolla ryhmätapaamiset ja pyysin myös töistä lupaa siirtyä osa-aikaiseksi työntekijäksi, kunnes voin paremmin.

Vittu mä heitän tän syömishäiriöpaskan niin kauas, että  se ei palaa enää ikinä.

toukokuuta 25, 2015

https://40.media.tumblr.com/6327e5e484d8924b8974b70c5599b649/tumblr_nmucxnIJuC1uo5nk0o1_500.jpg

https://41.media.tumblr.com/09b27921d649ec6bf929188186b246d5/tumblr_nmtji1NHNy1u6ah2po1_500.jpg
https://40.media.tumblr.com/f090c44279cb9fc857e5d5f71ff8eb83/tumblr_nms5vmfp5D1slk8zdo1_540.jpg
https://40.media.tumblr.com/ad6cf6642abdbc330c2b6cdd2948a834/tumblr_nmru3ys2eu1usfgs0o1_500.jpg
https://40.media.tumblr.com/a845f628cf9969d1f8ea104f29f0c177/tumblr_nmrwq03HN41s08tico1_500.jpg
https://40.media.tumblr.com/b417cf84a1eabaf906919dc60a4d35f5/tumblr_nmrxhnBheX1uptv8fo1_500.png

 
Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suuntamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sun vastalauseesi
Vasten mun kasvojani


En ansaitse tätä kaikkea, mitä minulla on ja alan uskoa siihen,
että päässäni asuu oikeasti jotain todella pahaa. Enkä sen takia
pääse koskaan ylös vaikka miten olen yrittänyt. Oikeasti yrittänyt.

toukokuuta 20, 2015